SACRED STONES

In spring 2003 I came across a small column made of concrete on a little island near Tahkoluoto harbour on the Finnish west coast. Apparently, it was lying on a cliff without any meaningful function, and someone had laid stones around it, as to give offer for a pagan god.

The place was one of my documentation projects and I made an inventory of human built constructions there. It appeared, that the pillar was one of seven geodetic measuring points that were done for research of the bedrock stability. Movements of the rocks are measured with help from satellites three times a year. This will prove with time the possible strain of the ground.

This project was motivated by the decision for final disposal of spent nuclear fuel in the bedrock of Olkiluoto in Finland. It’s extremely important for the safe disposal of nuclear waste, that the bedrock is solid. After all, it’s a safety question of tens of thousands years. Without the information from the measuring points, the whole internationally important disposal plan could be jeopardized, possible even canceled. According to official notes, the columns are built to last “forever”, because the information is needed as long as the waste will have any environmental role.

The meanings included in this ascetic column combined with the visions of how secrets of deep earth are solved from heights of sky was fascinating, almost bewitching. And seven places, selected by sheer chance was like a heaven-sent gift for a person like me, obsessed with ideas to mull about relations in policy and environment.

These pictures portray place and time, beauty and flowering diversity of the Finnish summer as well as some fragments from technical knowledge of man.

Jan Eerala, 2003

SEITSEMÄN SEITAA

Keväällä 2003 ilmaantui Porin Tahkoluodon sataman vieressä sijaitsevalle pienelle kalliosaarelle betonista valettu pylväs. Puolitoistametrinen, vaalea rakennelma herätti ihmetystä näennäisellä tarkoituksettomuudellaan. Jonkun asettamat kivenmurikat ympäröivät pylvästä luoden mielikuvan muinaisesta epäjumalasta kuten lappalaisten seidasta.

Koska paikka oli kuvauskohteitani tein siellä myös inventaariota ihmisen tekemistä rakennelmista. Selvisi että pylväs oli yksi seitsemästä geodeettisesta havaintopisteestä joilla tutkitaan Satakunnan kallioperän jännitystilaa. Kallion liikettä mitataan satelliittien ja pylvääseen sijoitettavan paikantimen avulla kussakin pisteessä kolmasti vuodessa. Näin syntyy aikasarjoja, joiden avulla mahdolliset liikkeet ajan kanssa selviävät.

Päätös Satakunnan Olkiluotoon sijoitettavan ydinjätteen loppusijoituksesta oli tehnyt hankkeesta ajankohtaisen. Loppusijoituksen kannalta on äärimmäisen tärkeää todeta kallioperän vakaus, onhan käytetyn ydinpolttoaineen säilyttävä turvallisesti peruskallion uumenissa kymmenettuhannet vuodet. Ilman havaintopisteestä saatavaa tietoa, koko kansainvälisestikin huomattava suunnitelma kyseenalaistuisi tai jopa kumoutuisi. Hankkeen toteuttajien mukaan alueellisen jännityskentän selvittäminen on kansainvälinen ongelma. Lisäksi pylväiden tulisi olla lähes ”ikuiset”, periaatteessa niitä on tarkoitus käyttää niin pitkälle tulevaisuuteen kuin ydinjätteellä on ympäristöllinen merkitys.

Ajatus tämän askeettisen pilarin merkityksistä, sekä siihen liittyvät sosiaali- ja aikaperspektiivit vetosivat heti perimäni syvimpiin tuntoihin. Lisäksi seitsemän sattumanvaraisesti valittua paikkaa oli kuin taivaan lahja; paras mahdollinen alibi pakkomielteelle ruotia ympäristön rakenteita.

Niinpä olen koonnut näyttelyn jossa kaikki seitsemän seitaa esittäytyvät omassa aidossa miljöössään. Kuvat kertovat ajasta ja paikasta, Suomen kauniista suvesta ja maiseman moninaisuudesta.

Jan Eerala, 2003